Keraamisista veistoksista ja installaatiosta koostuva näyttely Kaiken se kestää käsitteli elämää mielenterveysomaisena. Näyttelyn tematiikka pohjautuu omiin kokemuksiini ja elämääni monissa rooleissa: tarkkailijana, kannattelijana ja myös tukea itse saavana. Puolisollani on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja sairaus vaikuttaa yhteiselämäämme. Näyttelyteokset pohjautuvat keskusteluihin puolisoni kanssa. Hän on myös itse osallistunut Kierto-installaation videon kuvauksiin ja editointiin. Minotauros-hahmo teoksissa edustaa puolisoani, minua taas vesinokkaeläin.

Tiiligalleriassa esillä olivat kolme teosta, joissa kuvaan rajoitteita, joita sairaus asettaa. Ihminen rakentaa itselleen omassa mielessään ylittämättömiä esteitä. Turvallisesta kodista voi muodostua oman mielen vankila.  Kellarigalleriassa esillä ollut Kierto-installaatio kuvaa loputonta matkaa ahdistuksen, unettomuuden ja levottomuuden välillä. Puolisoni on itse määrittänyt nämä kolme oman sairautensa toisteisiksi oireiksi. Oireet seuraavat toisiaan sykleissä. Kehältä on mahdotonta poistua, sillä oireettomia jaksoja seuraavat aina oireelliset jaksot.

Kellarigalleriassa olivat myös esillä teokset, joissa tarkastelen rooliani omaisena. Omaisen tuki on tärkeää, mutta samalla on pysyttävä itse toimintakykyisenä. Mielen sairaus vie puolisoni välillä syviin vesiin. Minun on pystyttävä olemaan läsnä ja samalla on myös osattava päästää irti. Ennen pitkää vaikea vaihe väistyy. Vaikka tiedän, etteivät sairauden pahenemisjaksot johdu omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, niin itseään on kuitenkin helppo syyttää. Uskon jokaisen mielenterveysomaisen välillä sortuvan itsesyytöksiin.

Pienellä näyttämöllä on esillä kolmesta osasta muodostuva sarja Kannattelua. Mielenterveyden sairaus on vain yksi osa parisuhdetta. Tasavertaisessa parisuhteessa molemmat osapuolet kannattelevat vastavuosoisesti toisiaan. Tätä sairaus ei muuta.